Tänään tajusin ensimmäisen kerran, miksi tämä kevät tuntuu niin erilaiselta. Tajusin odottavani aurinkoisia kevätpäiviä ja puroja hiekkatiellä, sillä en ole moneen vuoteen nähnyt niitä. Olen kulkenut silmät kiinni, ne ovat muurautuneet itkemisestä ja väsymyksestä umpeen. Mutta nyt olen onnellisempi kuin olen koskaan ollut ja voin avata silmät taas. Tarvitsen uusia muistoja vanhojen tilalle, en muista niitä enää. Haluaisin jakaa ne muistot jonkun kanssa. Tai no erään tietyn kanssa..